Monday, November 01, 2004

Jäähyväiset

On aika lopettaa Katselijan blogi.

Aloitin tämän blogin vähän sattuman kauppaa: olin perustanut nimimerkin kommentoidakseni toisia, ja kun sitten jonkin häiriön vuoksi yksi kommenttini poistui, kirjoitin siitä blogini avauksen. Nyt olen kirjoittanut mitä minulla on kirjoitettavaa.

Heinäkuussa kirjoitin "Kysymisen tyhmyyksistä", joka siis oli alunperin kommentti; katsoin että tyhmältäkin näyttävä kysymys on älykäs, jos se hyödyttää, ja tietämätön voi kysyä vain tyhmältä näyttävästi. Kirjoitus "Maalaisen" pohti vaihtoehtoisen elämäntavan mahdollisuutta; ehkä se on vain korvauksilla tai eläkkeellä oloa ja siihen sopeutumista, ankeuden puristamista pois mielestä erilaisten henkisten omistautumisten avulla.

Olen kyllä suurella kiintymyksellä seurannut Maalaisen blogia; ilahduin kun hän sai lainaamansa rahat takaisin, ja hienoa sekin että vaihtoehtoenergiamiehellä oli millä maksaa. Maalainen on useissa postauksissa problematisoinut vaihtoehtoyhteisöjä. Tältä etäisyydeltä näyttäisi, että vaihtoehtoelämää on kahdenlaista: teknistä ja henkistä. Teknisen vaihtoehdon ihmiset - tuulimyllyjen ja ekoasuntojen rakentajat - tekevät varmaan tuhansia tunteja työtä, usein epäonnistuvat mutta joskus innostavasti onnistuvatkin. Henkiset vaihtoehdot koskevat uskontoja, elämänarvoja, elämäntapoja. Niitä näyttäisi yleensä luonnehtivan pyrkimys pois, johonkin toisenlaiseen. Ekokylät ovat teknisen ja henkisen vaihtoehtoelämän yhdistelmiä, pelkään että yleensä epäonnistuneita. Ehkä vika on siinä, että teknistä vaihtoehtotoimintaa ei luonnehdi pyrkimys pois, pakoon, vaan pyrkimys toimivaan taloudelliseen ratkaisuus, siis tämänpuoliseen. Teknisen ja henkisen vaihtoehtoisuuden ajattelutavat taitavat olla yhteensovittamattomat.

Maalainen itse on vaikeuksissa yrittäessään saada aikaan sosiaalituista riippumattomaksi edes pyrkivää ekoyhteisöä. Ymmärrän hänen vaikeutensa. Sosiaalituilla eläminen on eräs vakiintunut elämäntapa. Sosiaalitukia on; vaihtoehto ettei sosiaalitukia olisi tuottaisi rikollisuutta ym. ongelmia. Jos on sosiaalitukia, on ihmisiä jotka elävät sosiaalituilla; yritys saada heidät pois sosiaalitukielämäntavasta on savustaa heidät "ammatistaan" ja identiteetistään.

Sitä paitsi joskus sosiaalitukien ja henkisen vaihtoehtoelämän yhdistäminen onnistuu. Esimerkkinä on Maalainen itse. Työttömyyskorvaus antaa niukan, mutta riippumattoman toimeentulon, ja elämänsisällön luo ei suinkaan huuhaa, vaan kirjailijan ja tutkivan journalistin työ. Maalainen itse esimerkillään osoittaa, ettei henkisenkään vaihtoehtoelämän tarvitse olla pakenevaa, huumeenomaista, vaan hän rakentaa henkistä todellisuutta yhtä ahkerasti ja innostavasti kuin vaihtoehtoenergiamies tuulimyllyjään. Kaunis kiitos tähänastisesta ja kaikkea hyvää eteenpäin. - No, tuli vähän pitkänpuoleinen täydennys silloiseen juttuuni.

Elokuussa kirjoituksessani "Eriarvoisuus" katsoin sen perustuvan ahneus-hyveeseen, ja koetin puolustaa omaa kultaisen keskinkertaisuuden elämäntapaani. "Kauneuden kosketus" herättää minussa iloa ja onnellisuutta, kiitollisuutta, kiintymystä ja rakkautta; käsittelin kauneusosaamisen luonnetta.

Kirjoituksissani "Yksinäisyys I ja II" käsittelin omaa yksinäisyyttäni ja yksinäisyyden etuja. Tämän bloginkin kirjoittaminen päättyy, kun olen mieluummin yksinäinen kuin blogistanin seuraeläin. - Elokuussa vielä kirjoitin "Naiskauneudesta I": tarkastelin tuota asiaa lähinnä evolutionaarisessa perspektiivissä.

Syyskuussa kirjoituksessa "Naiskauneudesta II" koetin antaa itselleni hyviä neuvoja saadakseni asiasta paljon iloa ja vähän murhetta. Näin jälkikäteen tuntuisi, että piilomotiivina naiskauneuden tutkiskeluun on sekin, että harrastan tanssimista; siinä ei naiskauneutta voi välttää. Asia kyllä kirkastui. "Ajattelukirjoittamisesta" oli tavallaan jatkoa yksinäisyyspohdinnoilleni: olen ajatteleva mieluummin kuin toimiva tai yhdessäelävä ihminen.

Tässä vaiheessa tuntui, ettei minun yksityiselämästäni enää löydy käsiteltäviä ongelmia, ja siirryin yhteiskunnallisiin asioihin, ensimmäisenä laaja "Ympäristökysymyksestä". Blogin Oikealla asialla kirjoittaja kirjoitti kommentoivan artikkelin hieman kritisoiden lähteitäni ja osoittaen ympäristön tilan ehkä arveluttavammaksi kuin olin arvioinut. Kun tällä tavoin olen vuorovaikutuksissa, joudun ajattelemaan lukemaani. Olen pitänyt itseäni lähinnä vasemmistolaisena, miksei vähän vihreänäkin, en oikeistolaisena. Blogi Oikealla asialla on pannut minut ajattelemaan uudestaan: jos noin hyvin argumentoiva henkilö, jonka kanssa usein huomaan olevani samaa mieltä enkä tähän mennessä eri mieltä, on oikeistolainen, niin minun ei sovi pitää itseäni ei-oikeistolaisena. Kiitos. - Syyskuussa vielä "Huonontuuko työelämä".

Lokakuussa jatkoin työelämän tulevaisuutta koskevia pohdintoja "Ansio- ja ilmaistyöstä" sekä "Ilmaistyön luonteesta"; otsikot puhunevat puolestaan. Ehkäpä vielä tiivistän viittaamalla Peter Elkin esittämään ongelmaan: jos tulevaisuudessa puolet ihmisistä on yli 53-vuotiaita ja eläkkeelle mennään 59-vuotiaina, niin mitä? Vastaukseni on, että noin ei voikaan tapahtua; ehkä työn ja kansantalouden kirjanpidon käsitteet täytyy määritellä uudestaan, mutta niin ei voi olla, että paljon yli puolet ihmisistä (lapset ja ikäihmiset) ovat vain elättejä. Jos ikäluokat 0-80 ja ehkä ylikin ovat suunnilleen samankokoiset, niin työn ja toiminan täytyy järjestyä sen mukaan tai kärsitään katastrofi.

Vielä yritin miettiä yhteiskunnallista moraalia ja kannanottamista erityistapauksen "USA Irakissa I ja II" kautta. Varmaan kirjoitin aika arkaillen, vain lähteiden pohjalta. Kuitenkin edes yritin moraalisen ongelman käsittelyä; yleensä olen palauttanut moraaliongelmat tiedollisiksi (joka kaiken tietää, antaa kaiken anteeksi), mikä varmaan on riittämätön asennoituminen.

Nämä kolme kirjoitushanketta ympäristöstä, työstä ja sodasta/moraalista ovat palauttaneet minun yhteiskunnallisen ajatteluni kuntoa; lueskelen taas yhteiskunnallista ja yhteiskuntatieteellistä kirjallisuutta. Mutta nyt tuntuu yhteiskunnallisten kysymystenkin pajatso tyhjentyneen.

Useimmilla kirjoittajilla blogi on osa elämää. Elämä tuottaa jännitteitä, joita kuvataan ja ratkotaankin kirjoittamalla. Tai kirjoittaminen on itseilmaisua kuten pukeutuminen. Minulle bloggaaminen on jotakin ekstraa, ei osa elämää. Käytin sitä henkisenä määräaikaishuoltona: kuntoutin muutamaa aluetta, ja kyllä kannattikin. Mutta nyt ajelen tällä huollolla luultavasti vuosia.

Onhan minulla ollut muutamia kymmeniä lukijoitakin; kiitos teille mielenkiinnostanne. Mutta nyt on paras napauttaa Katselija pois Päivän Pamauksesta: tulee tilaa taas yhdelle uudelle tilaukselle. En ainakaan heti poista kirjoituksiani, jos vaikka joku minun tulevaisuudessa kirjoittamani kommentin johdosta haluaa vielä tutustua näihin kirjoituksiin.

Kuten sanottu, perustin nimimerkin alunperin kommentoidakseni toisia blogeja. Olenkin lähettänyt kommentteja selvästi useampia kuin omia kirjoituksia, joskin viime viikkoina, kun bloggaaminen on tullut raskaammaksi, vain harvakseltaan. Olen saanut nauttia erinomaisistakin vastauksista ja vastakommenteista: kiitos. Blogien lukeminen ja joskus kommentoiminen varmaan onkin luonteva osa minun elämääni. Toivon voivani jatkaa sitä.

2 Comments:

Blogger Janne said...

Sääli - löysin blogisi nimittäin vasta juuri äsken ja nautin siitä paljon.

Pyydän kuitenkin, että pidät sen täällä ihmisten luettavana, juuri siitä syystä että sinuun on moni viitannut (ja itse olet kommentoinut). Ne viittaukset eivät poistu, eikä niitä varmaan korjata. Ja jos internetistä puuttuu osa keskustelua, se on jotenkin kauhean surullista...

Kommenttitoiminnallisuus ehkä kannattaa ottaa pois päältä kuitenkin jonkin säädyllisen ajan jälkeen, tai tästä tulee spämmereiden riehuntapaikka.

November 4, 2004 at 3:54 PM  
Blogger JM said...

Kiitoksia tästä ajasta ja ystävällisistä sanoista. Ymmärrän, että kaikella on aikansa, vaikka kovasti toivon lisää kaltaisiasi perusteellisia pohtijoita Blogistaniin. Itse en osaa käydä oppinutta pohdiskelua. Kyllä tietenkin olisi ollut mukava tietää Katselijan taustaa, veikkaan edelleen yliopistomiestä.
Jaottelusi ekoyhteisöihmisistä pitää varmaan paikkansa. Toivon, ettei etäisyys olisi niin pitkä näkijöiden ja tekijöiden välillä.JM

November 7, 2004 at 3:46 AM  

Post a Comment

<< Home