Tuesday, August 31, 2004

Naiskauneudesta I

Pohdin tässä ja seuraavassa esityksessäni naiskauneutta siinä käytännöllisessä tarkoituksessa, että saisin naiskauneudesta mahdollisimman paljon iloa ja mahdollisimman vähän murhetta. Ensimmäisessä jaksossa koetan vapautua eräistä iloa vähentävistä ja murhetta tuottavista kaavoittumista ja rasitteista, toisessa yritän, jos pystyn, sanoa jotakin rakentavaakin. Siitä, että naiskauneus on ihana asia, en yritäkään ketään vakuuttaa; jos joku ei ole sitä mieltä, niin lukekoon jotakin muuta.

Käytän seuraavassa lyhennettä TKN (Tyypillinen Kaunis Nainen): nuori (25 v.) ja terve; sileä iho, kiiltävät hiukset, suuret silmät, pienehkö nenä ja leuka, täyteläiset huulet, sopusuhtaiset symmetriset piirteet, vyötärönmitta 70% lantiosta, painoindeksi alle 25. Tällaisia näkee kaupungilla ja kyllä minun pääni vallan ketterästi pyörii heitä katsellessa. On tuloksen saavuttamiseen satsattukin: USA:ssa kauneudenhoitoon käytetään enemmän rahaa kuin sekä koulutukseen että sosiaalimenoihin. - Totta kai on myös mieskauneuden ihanteita: antiikin kuvapatsaat, Michelangelon David, urheilijat, kehonrakentajat, mieskauneudenhoito; mutta mieskauneus ei ole sillä lailla kulttuurisesti tärkeä kuin TKN.

Kirjoittaessani kauneuden kosketuksesta (120804) sanoin, että se antaa minulle iloa, onnea, kiitollisuutta ja kiintymystä. Ilahdun toki TKN:n näkemisestä, mutta onneen, kiitollisuuteen ja kiintymykseen vaaditaan enemmän. Kyllä TKN voi sitä antaa kontaktin syvetessä, mutta niin voi moni muukin naiskontakti. Katson, että naiskauneus on paljon laajempi asia kuin mitä TKN edustaa. Siis, TKN on sinänsä kiva ja kaunis asia, mutta menetämme paljon iloa ja saamme paljon murhetta kun annamme sen monopolisoida naiskauneuskäsityksemme.

Perustellakseni tämän käsityksen nojaudun tutkimustietoon, jota myös hieman ihmettelen ja uudelleentulkitsen. Seuraavassa pääaineistona on Anne Campbell: Female Competition: Causes, Constrains; Content and Contexts, Journal of Sex Research Feb2004. Tuon tutkimuksen perspektiivi on evolutionaarinen. TKN on kehittynyt kymmenien ja satojen tuhansien vuosien evoluutiossa. Huomautan heti, että varsinkin viime vuosikymmeninä olosuhteet ovat suuresti muuttuneet siitä, millaiset ne olivat evoluution varhaisemmissa vaiheissa, ja esimerkiksi TKN voi joutua uudelleenarviointiin. Mutta siitä tuonnempana. Tutkielman ideoita - mutkat suoristaen - ovat seuraavat.

Evoluution kuluessa on vallinnut kilpailu suvun jatkamisen etuoikeudesta: mies miestä ja nainen naista vastaan. Kilpailutilanne on eri sukupuolilla erilainen. Miehellä suvunjatkaminen on kymmenen minuutin rutistus. Nainen on raskaana yhdeksän kuukautta ja kantaa päätaakan jälkeläisten huolehtimisesta.

Tällöin myös kilpailun menettelytavat eriytyvät. Miehillä kilpailuna on tappelu. Joka nujertaa toisen, saa naisen. Kilpailu tietysti jalostuu, kehittyy raa'asta yhteenotosta esim. kilpailuksi sosiaalisista asemista, mutta pohja pysyy entisellään. Jos mies kuolee, toiset siittävät naisia hänenkin puolestaan.

Naiset eivät tappele. Kyllä hekin voisivat, mutta jos esim. nainen, jolla jo on lapsia, kuolee tappelussa, hänen lapsensakin uhkaavat tuhoutua. Naiset siis säästelevät henkeään ja siirtävät kilpailun miehistä muille alueille. Kilpailualueeksi tulee lähinnä kauneus. Korostettakoon mahdollisimman selvästi: kauneus on kilpailua nainen naista vastaan.

Kilpailussa naisista mies antaa etuoikeuden voittajalleen tai sellaiselle, jonka arvioi voittavan itsensä. Nainen saattaisi sympatisoidakin heikompaa, mutta hyväksyy voimakkaamman etuoikeuden; näin hän saa "voittajageeneillä" varustettuja lapsia. Siis vaikka naiset eivät tappelekaan, ei miesten tappelu-valinta systeemi toimisi ilman naisten suostumusta, ja kuten tunnettua, hedelmällisessä iässä olevat naiset pitävätkin yleisesti valtaa ja voimaa seksikkäänä (tämä ei ole Campbellilta vaan ns. yleistietoa).

Nyt tulemme asiaan, jota tällaisia tutkimuksia lukiessani olen ihmetellyt. Nainen myöntää kauniimmalleen etusijan: ymmärrettävää kun tapella ei voida ja kilpailu kuitenkin pitää olla. Sekin on ymmärrettävää ettei tämä systeemi voi ilman miesten suostumusta toimia. Mutta mitä etua miehellä on kauniista naisesta? Käsittääkseni ainakin nykyään suurin osa naisista on niin mukavan näköisiä, että valinnassa muut tekijät kuin kauneus painavat: luonne, älykkyys, huumorintaju, taitavuus, rahat, sosiaalinen asema. Ja arvelisin, että muutettavat muuttaen asia on ennenkin ollut näin. Geneettinenkään etu ei ole suuri: TKN voi saada kaltaisiaan tyttäriä, mutta millaisia tappelijoita pojista tulee, jos he tulevat äitiinsä? Ja kun kaunis nainen vetää muitakin miehiä, niin siinä on kova puolustaminen.

Olisiko niin, että naiset ovat kouluttaneet miehen arvostamaan kaunista naista? Olisiko kysymyksessä valtava kulttuurinen jalostusprosessi, jossa raa'an voiman rinnalle kriteeriksi, arvonmitaksi tulee kauneus; prosessin työvälineenä on naiskauneus, jota vaalitaan, kehitetään ja joka yleistyy muillekin alueille. Kaiketi miehessä jotakin kauneustajua oli "valmiiksi", mutta olisiko naisten suorittama kasvatus suuresti lisännyt sen merkitystä? En tunne kulttuurihistoriaa tarpeeksi perustellakseni tämän vision, mutta toivottavasti joku tuntee perustellakseen tai kumotakseen.

Kertaan vielä. Kilpailun miehistä naiset ratkaisevat kauneuskilpailulla, jossa kauniimpi saa etuaseman ja vähemmän kaunis myöntää tappionsa. Miksi mies myöntää tämän päteväksi? Naisten kasvattamanako?

Ongelman tiukka ydin on minusta tuossa, mutta kokonaiskuvankin kannalta käsittelen vielä toista evolutionaarista perustekijää: yksiavioisuutta. Yksiavioisuus on dominoiva piirre ihmissuvun historiassa: sielläkin missä moniavioisuus on sallittu, yli 80% on yksiavioisia. Yksiavioisuus sopii naiselle: se sitoo miehen osaltaan huolehtimaan perheestä. Se sopii myös enemmistölle miehistä: saa edes yhden naisen. Mutta yksiavioisuudessa kilpailu partnerista kiristyy. Jos olisi haaremeita ja poikkeajia siementä kylvämässä, miehiä riittäisi monille naisille, joskin vain hetkeksi; ja jos mahtimiehet veisivät kaikki naiset, niin sepä siitä. Yksiavioisuudessa pareja on eniten ja kilpailu kovin. Tai kyllähän mahdollisuuksia on määrällisesti, mutta kun on kysymys vakavasta sitoutumisesta, sekä miehet että naiset koettavat saada mahdollisimman hyvän parin, sikäli kilpailu on kova.

Evoluutiossa soveltuvin säilyy ja edistyy. Ihmisnaisen soveltuvuutta on ennen muuta hänen huolenpitonsa jälkeläisistä: apinoiden jälkeläisistä 70-90% kuolee ennen aikuisuutta, alkukantaisimpienkin ihmisten jälkeläisistä vain 50%. Huolenpito jälkeläisistä on myös perheen ylläpitoa, aviollista uskollisuutta ja sen vaatimista. Kauneudella ei itse huolenpidossa ole erityisempää merkitystä; se vain varmistaa työrauhan ollessaan tappelun asemesta parinvalintaperuste.

Kuitenkin, kuten hyvin tiedetään, yksiavioisuus ei ole ehdotonta. Paitsi perättäisiä parisuhteita on myös syrjähyppyjä; dna-tutkimusten perusteella arvioidaan, että 9-13% lapsista heidän isänsä ei olekaan heidän isänsä: ei mikään mitätön määrä (lähde ei Campbell). Jos asia onnistutaan pitämään salassa tai muuten järjestämään sosiaalisesti, se sopii molemmille osapuolille: mies saa sukuaan jatkettua ja vielä toinen mies tekee raskaan työn, ja nainen voi saada lapsilleen paremman miehen geenejä kuin oman ukko-rakkaansa. Kuten esim. Ihmissuhteet-blogin keskusteluissa on moneen kertaan tuotu esille, pelataan kaksilla standardeilla: pääsääntönä on yksiavioisuus ja uskollisuus, mutta tilaisuuden tullen koetetaan improvisoida paremmaksi. Huolenpito jälkeläisistä ja yleinen vakaus pelaavat ensimmäiseen suuntaan, kauneus mieluummin toiseen.

Miestä tavoitellessaan naiset viestivät kahta avua: kauneuttaan ja potentiaalista uskollisuuttaan. Viestit ovat vähän ristiriitaisia, ja "mitä minä panen päälleni?" on joka tilanteessa aito vaikea kysymys. Tämän lisäksi naiset viestivät vielä käsityksiään kilpasiskoista. Viestintä tai juoruilu (edelleen Campbellin mukaan) on piiloaggressiivista, tapahtuu asianomaisen selän takana ja tyypillisesti keskittyy kauneuden puutteisiin ja keinotekoisuuksiin sekä kyseenalaistaa kohteen uskollisuuden, maineen. Jos juoru on tosi tai uskotaan todeksi, eivät kilpasiskot pidä voittajan oikeutta perusteltuna (sai miehen kepulikonsteilla).

Näin ollen naiskauneudessa herkästi on katkera sivumaku, sitä seuraa varjona halventaminen ja parjaus, ja vastaavasti kaunottaren ylpeä vetäytyminen paremmuuteensa. Ilmeisesti TKN ei elä aivan helppoa elämää: kauneuden ylläpito vaatii työtä, miehet ahdistelevat ja petkuttavat, naiset kalvavat. Kun kauneus yleensä on positiivinen, antautuva asia, niin naiskauneuteen helposti liittyy jännitteitä, panosten kovuutta, ristiriitaisia tuntemuksia. Totta kai jos se on kuvatunlainen kilpakenttä.

Tähän tapaan siis Anne Campbellin tutkimus minun ihmettelyilläni maustettuna. Vielä pikku lisä. Naisten kesäpukeutuminen vaikuttaa joskus eroottis-seksuaaliselta provokaatiolta, melkein häirinnältä. Siinä ja kasvojenilmeessä voi olla miehen mielenrauhaa koetteleva ristiriitaviesti: "olen kaunis ja saatavilla, mutta älä luuseri luulekaan että sinulle". Kesäpukeutuminen onkin naisten välistä kauneuskilpailua.

Tämä esitys venyy kovin pitkäksi ollakseen käsitysten perkausta varsinaista sanottavaani varten naiskauneudesta (ja pahoin pelkään ettei sitä juuri olekaan), mutta koetan jatkaa ajatuskaareni loppuun. Siis TKN kantaa uljasta menneisyyttä. Mutta entä tulevaisuus? Evolutiivisen menestyksen kriteerinä on jälkeläisten tuottaminen ja niiden menestyminen edelleen. Evolutiivisesti TKN on ollut menestys. Mutta me emme enää tuota jälkeläisiä entiseen tahtiin. Lapsettomuus voi olla täysin tahallinen ratkaisu. Voi olla, että me kuihdumme pois laestadiolaisten ja islamilaisten jatkaessa ihmiskuntaa, mutta tämä meidän kaupunkilainen maallistunut elämämme joka tapauksessa on minun tarkastelukehykseni. TKN on ollut hyvä parinvalinnan ja lasten turvaamisen kannalta, mutta putoavatko nämä edellytykset?

Arvelen, että TKN on jo yliarvostettu, että suurin osa miehistä ei tosiasiassa tarvitse eikä haluakaan naista, joka on vain TKN. Toki TKN on kaunis ja pyrkimys siihen kohottaa naiskauneuden yleistasoa, mutta samastus, että naiskauneus = TKN on typerä: se estää havaitsemasta valtavaa määrää ja variaatiota naiskauneutta, nimenomaan sitäkin että naisessa on kauneutta vaikkei olisikaan TKN. Ja jos se käsitykseni on oikea, että TKN on arvostettu, koska nimenomaan naiset pitävät sitä yllä ja ovat kasvattaneet miehet siihen, niin nyt kai naisten sopisi itse emansipoitua TKN-diktatuurista sekä avata miehille monipuolisempia lähestymisväyliä naiseen, myös naiskauneuteen.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home