Thursday, July 29, 2004

Maalaisen

blogimerkinnöistä kehittyy kuva eräästä ekoyhteisöstä: muutamia kymmeniä yhteiskunnan avustuksilla elelijöitä, työhaluttomuutta excusena elämänongelmat ja fyysinen heikkous, ajoittain kuohahtavia epärealistisia suunnitelmia ja huuhaa-henkisyyttä, masennus vaanimassa. Muutama tukipylväs ahkeroi työt.

Onko tämä vaihtoehtoista elämäntapaa? Maalainen itse on tyytymätön. Mutta häntä itseään en voikaan pitää vaihtoehtoihmisenä: ahkera ja kelpo suomalainen mies, joka kymmenien palkkatyövuosien jälkeen olosuhteiden ja iän vuoksi sivuun jouduttuaan koettaa kehitellä ulottuvillaan olevista aineksista yritystoimintaa. Ilmeisesti yhteisön enemmistö kuitenkin on siinä mielessä vaihtoehtoporukkaa, että yritystoimintaan heistä ei ole.

Minua on mietityttänyt se, onko vaihtoehtoista elämäntapaa ylipäänsä saavutettavissa. Aikanaan kolahti, kun Milan Kundera kirjassaan Romaanin taide (WSOY 1986, s.34) piti romaaninsa Olemisen sietämätön keveys tehtävänä tutkiskella, millaista ihmiselämä on siinä loukussa joksi maailma on tullut. "Että elämä on loukku, sehän on aina tiedetty: ihminen syntyy ilman että olisi sitä pyytänyt, teljetään ruumiiseen jota hän ei ole valinnut ja tuomitaan kuolemaan. Sen vastakohdaksi maailman suuruus on suonut pysyvän pakomahdollisuuden. Sotilas saattoi karata armeijasta ja aloittaa naapurimaassa uuden elämän." Mutta maailma on sulkeutunut, Kundera näkee että romaanikin on sulkeutunut seikkailuista ja sielun äärettömyyksistä Kafkan raudanlujaan määräytyvyyteen.

On ollut vaihtoehtoja, pakomahdollisuuksia: Amerikka, Ruotsi, Helsinki. On ollut kommunismin haave. Mutta entä nyt? Ympäristöliike ja vihreys tuskin on vaihtoehto: se muistuttaa 1800-luvun hygienialiikettä, sinänsä tärkeää. Entä sisäiset, henkiset vaihtoehdot: uskonnot, monomaaniset sitoutumiset johonkin aatteeseen, huumeet? Ehkäpä. Toki tällaisia on ollut ennenkin, mutta nykyään on se ero, että niihin omistautuminen on ainakin joten kuten taloudellisesti mahdollista, aikaisemmin piti kuitenkin itsensä jollakin tavoin elättää - elämäntaiteilijana; rikkaan suvun niskoilla ym. - tai sitten kuolla.

Olen ymmärtänyt Maalaisen turhaksi joukoksi kutsumien ihmisten suuntautumisen siten, että yhteiskunnan tuet toki otetaan ja eletään kitkutellaan, mutta ei haluta tehdä mitään, mikä työtä muistuttaa. Se on ymmärrettävää. Jos on syrjäytynyt niin kauaksi, ettei kuitenkaan ole käytännön mahdollisuuksia säälliseen palkkatyöelämäntapaan, on sopusointuisempaa hahmottaa työstä irtautunut elämäntapa kuin säälittävästi yrittää jotakin työn korviketta. Jos työttömyyskorvauksen sijasta toimeentulona on eläke, työstä irtautunut elämäntapa onkin täysin hyväksytty ja kunniallinen, tavoiteltukin. Pidämme kunniattomana ottaa vastaan työttömyyskorvausta ja vieroksua työtä, mutta ehkäpä se on realistinen elämäntapa, ja eläkeläisyys on ok.

Kun Maalainen itse samoin kuin esim. Taantumuksen Torvi kiinnittävät huomiota vaihtoehtoväen sairastavuuteen ja heikkouteen, niin ehkäpä se kertoo halusta jotenkin kunniallisesti perustella asema: jos on niin heikko ettei pysty, ei voida vaatiakaan.

Olen itse tuntenut romanttista viehätystä vaihtoehtoelämäntapoihin, joskaan en muutamien keskustelutilaisuuksien seuraamisen lisäksi ole tehnyt mitään siihen suuntaan. Ne ovat edustaneet vapauden haavetta. Mutta onko asian ydin noin yksinkertainen: eläke tai eläkettä vastaava tuki ja siihen sopeutettu elämäntapa, siinä vaihtoehto.

Mitä sitten tulee vaihtoehtoelämän aatteelliseen puoleen, niin ehkei sekään ole niin vapaata kuin olin haaveillut. Asema yhteiskunnan tukia vastaanottavana työnvieroksujana on kelju ja sen haluaa unohtaa. Jos omistautuu uskonnolle, taiteelle, aatteelle tai huuhaa-henkisyydelle, riisuu arvosta "tämänpuolisen". Totta kai itsekin pidän henkisiä asioita elämän sisältönä enkä käytännön arkea, mutta ehkä on ero, jos arki on niin ankea, epävarma ja kenties häpeän ja syyllisyyden tunteita herättävä, että se täytyy painaa pois mielestä henkisen tai aineellisen huumeen avulla. Tällainen pohja tekee ymmärrettäväksi, että henkiset aktiviteetit jäävät kuohahduksiksi, puuhasteluksi, eivät kehity vakavaksi työksi.

No, toki nämä päättelyt perustuvat mieluummin Maalaisen blogin valikoivaan lukemiseen kuin mihinkään varsinaiseen perehtymiseen.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home