Wednesday, July 28, 2004

Kysymisen tyhmyyksistä

Tämän blogin liipaisee liikkeelle pieni sattuma. Olin perustanut itselleni nimimerkin Katselija ja lähettänyt muutaman kommentin. Blogin Lovelacen testi kirjoittaja pohti 19.07 tyhmää kysymystä: "tyhmä kysymys osoittaa, ettei kysyjä ole sosiaalisesti tai älyllisesti edes lähelläkään sitä tasoa, jonka yhteydessä kysymys esitetään". Älykäs kysymys puolestaan "on sellainen, joka osoittaa kysyjän ymmärtävän aiemmin opetetun ja osaavan tehdä siitä itsenäisesti johtopäätöksiä, mutta jota tarvitaan enempien johtopäätösten tekemiseksi sen takia, etteivät nämä johtopäätökset seuraa aiemmin opetetusta". Laitoin pikku kommentin, ja kun tänään vilkaisin, mitä aiheesta oli kirjoitettu, huomasin että blogin ylläpitäjä oli poistanut kommenttini. Ehkäpä en ollut lähelläkään keskustelussa edellytettävää tasoa.

Mikä voisi olla hyvä kysymys? Ymmärtääkseni sellainen, joka ainakin mahdollisesti tuottaa vastauksen, josta kysyjälle on hyötyä. Tämä näkökulma eroaa muutamassa suhteessa Lovelacen testin kirjoittajan näkökulmasta.

(1) Näkökulma on kysyjän, ei vastaajan. Totta kai esim. yliopistossa opettaja tavallisesti määrittelee, mikä on tyhmä, mikä älykäs kysymys; tämä on aivan normaalia vallankäyttöäkin. Ja näin kai voi ajatellakin, jos vastaus asiantuntijalle on rutiiniluontoinen. Mutta useinkin vastauksia täytyy luoda tai hapuilla esiin, kysymys on luonteeltaan avoin, ei vastausvaihtoehtoja määrittelevä. Kysymys on tavallaan provokaatio, haaste. Huono kysymys voi olla paitsi sillä lailla tyhmä ettei kysyjä nähtävästi käsitä asiaa myös ei-hedelmällinen, tylsä, latistava. Esimerkkiä ei tarvitse etsiä tätä käsittelyä kauempaa. Onko kysymys "mikä voisi olla hyvä kysymys" hyvä vai huono, tyhmä vai älykäs kysymys? Vastaus riippuu vallan siitä, mitä asian tiimoilta saa sanotuksi.

(2) Hyötykin on kysyjän. Hän voi tehdä karkean, asiantuntemattoman kysymyksen, ja saada kuitenkin tarvitsemansa vastauksen. Voihan hän toki kysyä vastaaja-auktoriteetin mieliksi älykkään tuntuisen kysymyksen ja saada sen hyödyn minkä hyvästä suhteesta saa; ehkä koulu tällaista vähän suosiikin. Mutta hyvän "tyhmän" kysymyksen idea on ymmärtääkseni juuri se, että se ei pyri mielistelemään vastaajaa vaan hakee kysyjän hyötyä, ymmärryksellistä tai käytännöllistä tai miten tahansa määriteltyä, mutta kysyjän määrittelemää.

(3) Älykkyydellä ymmärrän (ns. henkisiä) kykyjä käyttää ympäristöä hyväksi. Testit ovat vain paremman puutteessa käytettäviä korvikemittareita älykkyyden arvioimiseksi. Näin ajatellen tyhmä kysymys on hyödyttömäksi jäävä kysymys. Siis jos joku kysyy sinänsä fiksusti mutta sellaiselta ihmiseltä, joka ei osaa vastata, kysymys on tyhmä. Jos joku on ymmärtänyt opetettua ja kysyy osuvasti, niin se epäilemättä on hyvää/älykästä kysymistä, mutta voiko sellainen, ei ole ymmärtänyt opetettua, kysyä millään tavalla? Lovelacen testin kirjoittajan mukaan nähdäkseni ei. Minusta silloinkin voi avata hyvillä kysymyksillä. Toki jos enemmistö on ymmärtänyt ja tämä yksi ei, muiden aika haaskaantuu, mutta se on sosiaalisen tilanteen ongelma, ei niinkään kysymysten mahdollisen osuvuuden ja tilanteen mukaisuuden, älykkyyden.

Kai minä yleensä pidän keskustelusta ja ajatustenvaihdosta. Ja kysymiset ovat keskustelun avauksia. Keskustelukulttuurin kannalta varmaan vissi "pehmeä", kehittelevä kysymysten käsittely olisi hyvä. Toki olen minäkin joskus pannut kädet kasvojen eteen, kun olen hävennyt kysyjän puolesta. Mutta kysyjän määritteleminen tyhmäksi on sittenkin vain minun ratkaisuni, omalta kannaltaan hän voi edetä hyvinkin.

No niin, olen saanut aloitettua, vähän raskaanteoreettisesti mutta kuitenkin.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home